Suomalaisessa systeemissä uusi työntekijä saa useimmiten työskennellä vuoden, ennen kuin kertyneitä lomapäiviä voi lunastaa, mutta Puolassa homma toimii hieman toisin: lomia voi pitää sitä mukaa, kun niitä kertyy. Siten olin varsin iloisesti yllättynyt, kun jo reilun puolen vuoden työnteon jälkeen edessä ammotti kahden viikon palkallinen loma.
Sinänsä töitä olisi jaksanut vielä hyvän tovin ilman taukoa, mutta toisaalta - ehkä taukoa on hyvä pitää jo ennen sitä hetkeä, kun lomaa alkaa kaivata kuin auringonnousua kaamoksessa. Loma on myös pitkästä aikaa mahdollisuus tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Vaikka sitä ei välttämättä aina ajattelisi, niin ulkomailla asuminenkin pyörii paljon arkisten asioiden ympärillä: aika kuluu töissä, kaupassa, urheillessa, kokatessa, siivotessa, nukkuessa, ihmisten kanssa oleillessa. Toki Gdanskin ympäristössä tulee edelleen seikkailtua, mutta Puolan muihin osiin ei juurikaan vain ehdi ja jaksa arjen keskellä matkata.
Kun siis lopulta tulee se hetki, jona aikaa olisi enemmän, herää samaan aikaan vaikeus valita. Kaksi viikkoa on pitkä aika, muttei kuitenkaan niin pitkä, että sen aikana ehtisi maailman jokaiseen kolkkaan. Varsinkaan, kun samaan aikaan kiehtoisi lähteä pimeyttä karkuun jonnekin aurinkoon, risteillä pitkin poikin Puolan kaupunkeja ja maaseutua, käydä tapaamassa ystäviä Euroopan muissa kolkissa. Ja samalla se olisi se mahdollisuus käydä Suomessa ja viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa.
Vielä kolme viikkoa sitten en osannut sanoa, mitä lomalla tulisi tapahtumaan, mutta kuten liki kaiken kanssa, asiat selviävät, kun niille vain antaa aikaa. Ja niin, istuessani kaksi viikkoa sitten paluulennolla Helsingistä Varsovaan itselläkin narahti, mitä minä juuri näiltä kahdelta viikolta eniten kaipaisin ja haluaisin. Lista on oikeastaan aika yksinkertainen: lepoa, spontaania menemistä, uusien ja vanhojen tuttujen tapaamista, jonkin verran omaa aikaa olla ja tarkastella nykyistä elämäntilannetta. Ja koska mieleeni nousi tämän kaiken päälle kuva päivän tai parin viettämisestä pienessä kylässä meren rannalla, lopulliseksi lomasuunnitelmaksi tuli lentää Puolasta Milanoon ja matkata sieltä junallein takaisin Puolaan.
Mitä mietin, kun tuli puhe lomasta.
(Kuvat täältä http://www.buzzfeed.com/ariellecalderon/charming-small-towns-you-need-to-visit-in-italy)
(Kuvat täältä http://www.buzzfeed.com/ariellecalderon/charming-small-towns-you-need-to-visit-in-italy)
Jollekulle toiselle saattaisi olla lievää hulluutta lentää Euroopan toiselle puolelle vailla tietoa muusta kuin bussiaikataulusta lentokentältä kaupunkiin ja ensimmäisen yön majapaikasta, mutta minulle juuri sitä, mitä pimenevään ja kylmevään kaamokseen tarvitsee. Toki tuntuu harmilliselta, että Intian aurinko, suomalainen metsä, isovanhemmat, perhe ja ystävät jäävät odottamaan tulevaisuutta, mutta. Kerran kaikkea voi harvan saada kerralla, kannattanee nauttia siitä, mitä juuri nyt on.
Siten nyt taitaa olla aika palata aamupalalle ja jatkaa musiikin kuuntelua.
Siitä, mihin kaksi viikkoa vierähti, lisää ehkä myöhemmin :)
