Viikon päivät on ehtinyt kulua siitä, kun jätin kulkukortin ja työkoneen toimistolle enkä enää viikonlopun jälkeen palannutkaan takaisin. Noina päivinä ei vielä ole selvinnyt, mitä tapahtuu seuraavaksi: jäänkö Puolaan, palaanko Suomeen vai matkaanko jonnekin ihan muualle. Onko tiedossa töitä, opiskelua, näiden kahden omalaatuinen kombinaatio vaiko jotain aivan muuta.
Ihmisillä tuntuu usein olevan ajatus, että se jokin, joka meitä elämässä todella kiinnostaa, tulee eräänä päivänä putoamaan selvänä vastauksena eteen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Muutamia elämäntapavalmentajia seurattuani olen kuitenkin alkanut olla entistä vakuuttuneempi, että vastaus selkenee selvästi nopeammin, jos sen parissa tekee aktiivisesti töitä. Vastaa kysymyksiin, pohtii elämän suuria kysymyksiä. Kyseenalaistaa omia ajatusmalleja ja uskomuksia. Toki elämässä sattuu yhtä ja toista, joka pistää asiat tärkeysjärjestykseen, mutta niitä hetkiä odotellessa voi tehdä alustavaa pohjatyötä.
Tällä hetkellä voisin omistaa aikani seuraavan työn tai toimen etsintään ja sen määrittämiseen, minne elämän junalla ollaan menossa, mutta sen rinnalla toiveenani oli käyttää aikaa niiden asioiden parissa, joita töiden ohessa ei ehtinyt. Osa on hyvin arkisia juttuja - ulkoilua valoisan aikaan, aikaa kokata ja tavata ystäviä. Sen lisäksi toivoin aikaa retkeilylle. Ajatus lentää Suomesta kaupunkivisiiteille tuntuu hieman pöljältä, kun nyt vaihtoehtoisesti voisi vain hypätä bussiin tai junaan ja hurauttaa paikalle.
Aloitin siis lähiseutumatkailun samoin tein: viime viikonloppuna matkasin ystäväni luo Toruniin ja tällä hetkellä sijaitsen Berliinissä, lunastamassa lupausta visiitistä erään vanhan ystävän luona. Oma pää koittaa hieman huikkailla, että ajan voisi käyttää tehokkaasti, niiden järkevien asioiden parissa, mutta toisaalta. Mieli teki myös käydä pienillä reissuilla, joten murehtimisen sijaan koitan nauttia.
Varsinkin nykyinen vierailukohde Berliini on hurmannut minut täysin. Kaupunki ei todellakaan ole esteettisen arkkitehtuurin lempilapsi, mutta muilta osin Berliinistä tuntuu löytyvän kaikkea: historiaa, kulttuuria, ruokaa, juomaa, putiikkeja. Ja ihmisiä, loputtomasti ihmisiä. En ole jaksanut suurimmin juoksennella nähtävyyksien perässä, vaan tämä päivä on kulunut pääasiassa tallustellessa Kreuzbergin kaduilla. Juuri nyt istun kahvilassa, joka on täynnä vain englanninkielisiä kirjoja. Ja omalla tavallaan, siinä tuntuu olevan vallan riittävästi.
Matkakuvista paikka olisi varmasti helpompi tunnistaa Berliiniksi kaikista tutuista maamerkeistä, mutta itse tunnen saavani paikasta enemmän irti katutasolta - siitä, että käyskentelee muiden mukana, tutkii ravintoloiden, kahviloiden ja putiikkien tarjontaa, istahtaa puistossa penkille. Katukuva kertoo kaupungin ilmapiiristä tunnelmasta niin paljon enemmän kuin yksikään museo.
Tv-torni, jossain siellä kaukauna.
Tallustelussa on lisäksi se hyvä puoli, että se pistää ajatuksiin vauhtia. Vaihtuva maisema, raitis ilma, pieni liike kehossa ja kuinka ajatuksissa alkaakin tapahtua liikettä. Saattaa siis olla, että jokin Berliinin kadunkulma puolihuomaamattaan sytyttää kipinän tulevaisuuden varalle.
Rehellisyyden nimissä mielessäni on piipahtanut pieni ajatus jopa asumisesta Berliinissä. Eräässä myymälässä olisi ollut avoimena myyjän paikka, mutta jätin tällä erää hakematta.
Berliinin taivasta peittää harmaiden pilvien verho, mutta silti täällä ei tunnu alkuunkaan niin synkälyä kuin kotoisan Puolan taivaan alla. Kotona kiertävät samat kysymykset siitä, mitä tehdä nyt, huomenna, ensi viikolla, mutta näemmä kymmenen tunnin bussimatka auttaa jättämään murheet tulevasta ja olemaan vain tässä ja nyt.
Kahden päivän päästä on aika palata takaisin. Vaikka muut matkamuistot jäisivät hankkimatta, tahdon pakata laukkuuni palan Berliinin tunnelmaa: sekoituksen avoimuutta, kansainvälisyyttä, optimismia ja toiveikkuutta. Varmasti täälläkään kaikilla ei ole vastausta valmiina, mutta silti ilmassa tuntuu leijuvan tiettyä toiveikkuutta ja uskoa uusia, jopa hieman hullujakin ideoita kohtaa.
Kahvikuppi on käynyt tyhjäksi. Taitaa olla aika hypätä juuri vuokraamani pyörän selkään ja jatkaa seikkailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti