Part 21: Matkarikas maaliskuu.

Jos viimeisimmästä kuukaudesta pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, niin ne sanat varmaan olisivat: matkustaminen, epävarmuus, muutto ja selkiytyminen.

Maaliskuun kantavana teemana tuntui olleen 'Jossei nyt, niin milloin sitten?'. Sen takia kuukauden aikana tuli ehdittyä piipahtaa kolmessa paikassa, jotka jo pidemmän aikaa ovat olleet mielessä: Torunissa, Berliinissä ja lopulta  myös Suomessa. Liki hämmentää, kuinka moneen paikkaan auringon voikaan saada kuukauden aikana matkaseuraksi.

Torun, Berlin, Helsinki.

Mitä kolmen eri matkan aikana sitten selvisi? Kaiken muun ohella se, että seikkailuni puolalaisen taivaan alla jatkuvat. Satuin nimittäin löytämään töitä osa-aikaisena suomen kielen opettajana eräästä kielikoulusta täältä Gdanskista ja lupauduttuani opettamaan vuoden loppuun, taitaa se käytännössä tarkoittaa että täällä sitä sitten ollaan. Aina välillä vähän huimaa, että mitäköhän tästä tulee, mutta ainakin kolme ensimmäistä tuntia ollaan selvitty oppilaiden kanssa kunniakkaasti läpi. Oppilaani ovat siis aikuisia, millä saattaa olla osuutensa asiaan.

Viikko sitten jätimme myös jäähyväiset Gdanskin kaupungille ja Kolobrzeskan keltaiselle kodille ja muutimme Sopotiin, Gdanskin naapurikaupunkiin. Yksiö vaihtui kimppakämppään ja nyt meitä majailee samat katon alla neljä ihmistä ja yksi aika ajoin vieraileva koira. Asuntona aikaisempi olisi varmasti ollut laadultaan parempi, mutta varsinkin nyt, kun töitä tekee pääsääntöisesti kotona, on jotenkin virkistävää, kun keittiössä voi törmätä muihinkin elollisiin olentoihin kuin satunnaisiin banaanikärpäsiin. Ajaessamme muuttopäivänä hakemaan toista kuormaa vanhalta asunnoltani tulin myös huomanneeksi, kuinka suuren eron kahden kaupungin välillä oleva raja saa aikaan: Gdansk on todella kerrostaloa kerrostalon perään (varsinkin Przymorzessa), kun taas Sopotin puolella rakennuskanta on paljon matalampaa ja tunnelmallisempaa, kokonaisuutena viihtyisämpää. Koska tällä hetkellä niin kamera kuin kuvaamiseen sopiva puhelin ovat päättäneet irtisanoutua toiminnasta, kuvat uusista ympyröistä saavat jäävät myöhempään.

Muuttomatkalla.

Mikä on siis kaiken kaikkiaan ollut maaliskuun parasta antia? Kaiketi se, että tulevaisuudelle on edes jonkunlainen suunta ja sijainti. Ja se, että sai pitkästä aikaa viettää aikaa perheen kanssa. Töiden ja matkailun jälkeen arki ei tosiaankaan ole vielä asettunut oikein uomiinsa, mitä tietyllä tavalla kaipaisi. Ettei aamuisin aina heräisi pohtimaan, mitä tänään, vaan se olisi valmiina, kirkkaampana mielessä.

Maaliskuun ajan oma huomio on valunut aika suurelta osin kohti tulevaa: siihen, mitä ja missä tekisi seuraavaksi. Sille pohdinnalle on varmasti paikkansa, mutta toisaalta; samanlaista kuukautta en välttämättä enää koskaan tule elämään. Siten, vaikka uusien polkujen etsintä jatkuisi vielä, niin yhden asian toivoisin muistavani huhtikuussa:
Mitä ikinä teetkin, nauti matkasta.