Part 19: Endings and new beginnings.

6. tammikuuta on se päivä, jona joulu virallisesti loppuu. Tänä vuonna se oli myös päivä, jona tajusin, että jotain muutakin kuin joulu ja vuosi 2014, on päättymässä.

Viimeisin vuodenvaihde kului Gdanskissa, kolmatta maailmansotaa muistuttavaa pauketta kuunnellessa ja viiniä maistellen. Jos tästä vuodenvaihteesta jotain opin, niin ainakin sen, että puolalaiset tykkäävät raketeista. Paljon. Ja että puolalaisilla markkinoilla tuntuu olevan sellaisia todella kovaäänisiä paukkuja, joita Suomesta ei ole enää hetkeen saanut.

Vuosien varrella on tullut opittua, että asioiden tapahtuminen ei välttämättä vaadi mitään erityistä hetkeä: kuntoilua aloittaakseen ei välttämättä tarvitse odottaa uutta vuotta, kesää, edes ensi viikkoa tai kuukautta, vaan muutokset voivat alkaa tapahtua tässä ja nyt, ilman fanfaareja ja suuria juhlallisuuksia, jos niitä todella haluaa. Huomenna on aina parempi päivä kaikelle - paitsi silloin, kun siitä huomisesta tulee nykyinen. 

Sen takia en enää perusta kauheasti uuden vuoden lupauksille. Toki tuntuisi houkuttelevalta ja juhlavalta luvata uuden varalle yhtä ja toista, suunnitella juuri tästä vuodesta se päätähuimaava ja uskomaton vuosi, mutta käytännössä pelkkä lupaus ei tuota muutosta - lupauksen jälkeen muutos pitäisi vielä tehdä.

Jotain outoa symboliikkaa uuteen vuoteen minusta silti liittyy. Käytännön tasolla vuoden vaihtumista ei huomaa juuri muusta kuin vuosiluvusta, joka ei meinaa sattua kohdalleen, mutta joku symbolinen virstanpylväs kahden vuosiluvun välissä silti seisoo. Vuosimittarilla mitattuna yksi tulee täyteen, toisen vasta alkaessa täyttyä. Ja ehkä siksi, uusi vuosi tuntuu minusta aika sopivalta hetkeltä istua alas ja tehdä pieni tilannekartoitus omasta elämästä: mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut, miltä se on tuntunut. Mitkä asiat sujuvat tälläisenään hyvin ja mihin toivoisi seuraavan aikana muutosta.

Pari päivää vuoden 2015 alettua istahdin siis alas ja aloin tehdä kartoitusta edellisestä vuodesta. Ja täytyy sanoa, että aika vaiherikas vuosi 2014 on ollut. Kevään aikana ehdin muun muassa valmistua, toimia rekrytoijana (suhaillen viikonloput pitkin poikin Suomea), piipahtaa Skotlannissa ja esiintyä teatterissa. Sain elämäni ensimmäisen vakityöpaikan ja muutin Puolaan. Kävin hippifestereilla, pari kertaa Suomessa ja kaksi viikkoa lomalla. Ja mitä muuta pientä vielä. Vuoteen mahtui siis paljon hyviä juttuja, kohtaamisia ja hetkiä, jotka hymyilyttävät edelleen.

 Hei kesä-Helsinki.

Vuosikatsauksen (tälläinen pörssiyhtiö kun yksi ihminenkin voi näemmä olla) loppuun päästyäni fiilis oli kuitenkin jotain aivan muuta; järkytys olisi varmaan se sopivin sana. Vuoden alkupuoi tuntui olleen täynnä hetkiä, pieniä juttuja, päiviä, jotka saatoin muistaa kristallinkirkkaasti, mutta Gdanskiin muuttamisen jälkeen ajasta tuntui tulleen yhtä sumua: päivät ja viikot ovat yhtä töihin menemistä ja sieltä palaamista, viikonloppujen soljuessa ohi tavalla ja toisella työviikoista palautuessa. Toki Gdanskin päiviin on mahtunut niitä elämän pieniä hetkiä: retkiä sinne tai tänne, kiva kahvila, ulkona syömistä, kävelyretkiä metsässä ja rannalla, ihania joogatunteja. Mutta kokonaisuutena, viisi Puolassa asuttua kuukautta tuntuivat kuluneen pääasiassa jonkinasteisessa sumussa: kuin elämän virtaa olisi pääasiassa seuraillut vierestä, ollen siinä vain paikoitellen, pieninä hetkinä läsnä.

Suurimpana syynä lähteä Puolaan oli työpaikka ja siten kuukaudet ovat arvatenkin pyörineet aika suuresti työn ympärillä. En voisi sanoa, ettei työkavereiden kanssa ja jatkuvasti uusien juttujen soveltamisen ja opettelun äärellä olisi ollut hauskaa, mutta kokonaisuutena työsetti on ollut varsin kuluttava: vaikka töissä olisikin ollut vain sen kahdeksan tuntia, suurin osa päivän kapasiteetista ja energiasta on tuntunut hukkuneen noihin tunteihin. Jouduin siten myöntämään, että hienoista ennakkosuunnitelmista huolimatta Puolan eri kolkissa seikkailu ja puolan opettelu ovat jääneet todella vähälle yksinkertaisesti siksi, ettei niihin vain ole riittänyt virtaa. Joku hieno ajatus aktiivisesta bloggaamisestakin saattoi olla, mutta sekin on päässyt hautautumaan yleisen sumun alle.

Istuin siis sinä iltana varsin hämmentyneenä pöytäni ääressä. Viimeisiä elinkuukausiani tarkastellessani jouduin myöntämään, etten ollut erityisen tyytyväinen tilanteeseen ja toteamaan, ettei tilanne voi jatkua samanlaisena. Että en tahdo enää elää toista puolivuotista, jonka aikana into ja mielenkiinto hukkuvat uupumuksen alle ja oma elämä kulkee eteenpäin kuin autopilottilla. Ei, en tosiaan. 

Paria päivää myöhemmin, loppiaisena, istuin uudemman kerran alas kirjoittamaan. Kirjoittamiseni päätyi sanoihin 

Be the change you want to see in world.

Seuraavana päivänä saavuin töihin ja irtisanouduin.

Yksi ja toinenkin on ehtinyt kysyä, mitä on tapahtunut, miksi tein niin. Ja omalla tavallaan vastaus on aika yksinkertainen: jos joku toinen olisi säännöllisin väliajoin kertonut, kuinka kaikki energia valuu työhön, josta ei sitten kuitenkaan tunnu saavan suurta tyydytystä ja tuntuu siltä, että elämä ja asiat, joita todella haluaa tehdä, tekee työn ohessa pusertamalla, vastaukseni olisi ollut aika selvä: Lopeta. Vaihda. Etsi jotain muuta. Jossain mielen perukoilla on leijunut jo jonkin aikaa se tunne, että ennemmin tai myöhemmin tulen jättämään tämän työn, mutta näemmä vaadittiin yksi loppiainen sen oivaltamiseen, että väistämättömäntä ei välttämättä tarvitse pitkittää.

Käytännössä arki ei vielä ole muuttunut suuresti, mutta pään sisällä on viimeiset viikot levännyt suurempi rauha. En vielä osaa sanoa tarkasti, mitä tapahtuu seuraavaksi., mutta juuri nyt sillä ei ole niin väliä. Joulukuisella matkallani tajusin, että maailma on aika avoin paikka, jossa apua saa usein jos sitä vain uskaltaa kysyä. Ja mitä rohkeammin uskaltaa hypätä, sitä enemmän saattaa löytää.

Ensimmäinen askel tälle vuodelle on siis otettu. Seuraavaksi taitaa olla aika suunnitella seuraavia liikkeitä. Ja pitää silmät auki mahdollisuuksien varalle. Silti tämän vuoden kantavana ajatuksena tuntuu jotenkin olevan Gandhin lausahdus

Be the change you wanna see.

Mitä sinä ajattelit tänä vuonna tehdä?