On kuukausia, jotka kestävät ikuisuuden ja kuukausia, jotka vilahtavata salakavalasti ohi. Havaintojen perusteella toukokuu oli selvästi jälkimmäistä tyyppiä.
Mutta ei toukokuu alkuunkaan turha kuukausi ollut. Ehdin sinä aikana piipahtaa kahdella visiitillä Suomessa: ensin juhlimassa vappua ja polttareita ja sitten siskon häitä. Niiden aikana opin, että matka kotoa kolmella eri kaupunkibussilla, yhdellä lentokoneella ja yhdellä Onnibussilla siskolle kestää noin 8 tuntia. Suuntaansa. Ensi visiitillä olisi siis kiva olla vähän pidempään kuin se kaksi päivää perillä.
Juhlakauden jälkeen kävin poistattamassa toisen neljänneksen viisaudestani. Lopputulemana näytin liki viikon sammakolta.
Mutta nyt, kun matkat on matkattu ja naama palannut tavallisiin mittoihin, toukokuu on alkanut tuntua ihan hyvältä kuukaudelta. Tiistaista torstaihin iltoja ovat täplittäneet suomentunnit, joiden määrä on kasvanut peräti neljään tuntiin viikossa! Määränä ei kuulosta kovin huimalta, mutta sitten kun päälle ynnää kaikki ne x tuntia, joina teen syväluotaavaa tutkimusta suomen kielen koukeroihin, satuilen oppilaille tekstejä ja ylipäänsä päätän, mitä ensi kerralla tehdään, neljä opetettavaa tuntia tuntuu äkkiä enemmän kuin riittävältä. Pari työhaastatteluakin on kuun aikana sattunut vastaan, joten mielenkiinnolla odotellaan, onko lähitulevaisuudessa tiedossa jotain muitakin puuhia.
Viimeisimmässä parissa viikossa parasta kaikesta on silti ollat se huima tosiasia, että kesä alkaa ihan oikeasti olla täällä (vaikka kova tuuli ja taivaalla jatkuvasti risteilevät pilvet eivät siitä joka päivä ole aivan vakuuttaneetkaan). Tänään oli ensimmäinen päivä, kun uskalsin lähteä shortseissa ja topissa kaupungille - lopputuloksella vuoden ensimmäiset hienoisesti palaneet olkapäät. Vaikka välillä tuntuisi paljon hienommalta olla se viikinki, jonka hymyä tuulet, tuiskut tai kaamos eivät hyydytä, viimeaikaisten havaintojen pohjalta tuntuu olevan myöntäminen, että niin säällä kuin valon määrällä todella on joku vaikutus. Tulin tänään laskeneeksi, että viimeisen 8 päivän aikan olen käynyt 4 kertaa juoksemassa - ihan vain siksi, että neljänä päivänä sää on sattunut näyttämään hyvältä ja teki mieli lähteä ulos.
Kesä on löytänyt tiensä myös kauppoihin. Viime lauantaina kävimme torilla ja mukaan tarttui niin mansikoita, raparperia, kukkakaalia kuin uusia perunoitakin. Parin-kolmen kilon kasviserän hinnaksi tuli lopulta noin 16 zlotya, eli nelisen euroa. Przymorzen torille, Zielona Rynekiin, voisi suunnata siis toistekin.
Lopputuloksena eilen syötiin hyvin värikkäästi:
(kyllä - koitan implementoida kuppisoosin myös osaksi puolalaista kesäpöytää)
Valon myötä myös mieli on keventynyt. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Onpa ihana, että alkaa olla kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti