Tänä aamuna onnistuin lopultakin, kolmen päivän suunnittelun jälkeen sujauttamaan lenkkarit jalkaan ja hilaamaan itseni lenkille. Tie kuljetti rannalle, jossa päätin rantabulevardin sijaan mennä vesirajaan juoksemaan.
Vaikka kello oli vasta yhdeksän, rannalla istui jo aurinkoisen päivän ensimmäiset auringonpalvojat. Vastaan tuli muutama muu ulkoilija ja pari lapsiperhettä.
Mietin juostessani, milloin rantaan mahtaa kyllästyä: milloin tulee se hetki, jolloin aaltojen humina, vaahtopäiden väri ja muoto ja vedestä heijastuva valo menettävät taianomaisen viehätyksensä. Joka päivä aivan sama vesi osuu rantaan ja silti siitä vain päivä toisensa jälkeen jää ihmettelemään ja kuvaamaan.
Oli vastaus mikä tahansa, minä olen ainakin vielä aivan meren taian lumoissa. Muistilista tältä aamulta:
Jos on jotain mistä pidät, nauti siitä aina kun voit.
Seuraavaa lenkkiä suunnittelessa. Nyt töiden pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti