Viiden Puolassa vietetyn viikon aikana ruokakaupasta on ehtinyt tulla oiva tuttava. Yöpaikan vaihdellessa en ole vielä kiinnittynyt yhteen tiettyyn lähikauppaan, huomannut yhtä ketjua toista paremmaksi ja siten jatkuvasti eri putiikeissa. Suomalaisen kauppaketjuvalikoimaan verrattuna vaihtoehtoja on huimasti, ja siten eri kauppojen valikoimien tutkiminen ja käytäville eksyminen on aika hyvää hupia.
Vaikka kauppojen tarjonta selviää useimmiten vain puolaksi, olen tähän mennessä selvinnyt sieltä aika helposti ulos. Kokkailuni pyörivät tosin pääasiallisesti kasvisten, hedelmien, juuston, pastan ja papujen ympärillä, joiden ostamiseksi ei tarvita äärimmäistä sanavarastoa. Kerran purjo jäi tosin kauppaan, kun en tiennyt, mitä numeroa vaa'asta tulisi painaa. Tästä eteenpäin muistanen ikuisesti, mikä por oikein on.
Ainoan poikkeuksen ruokalistalla selvästi puolalaiseen suuntaan tekevät pierogit, nuo armaat dumplingmaiset pallerot. Olen syönyt muutamia kertoja pinaattisia versioita, ja tykästynyt kovasti. Eilisellä kauppareissulla mukaan tuli napattua uutta makua, kokeilumielessä. Tänään huomasin töpänneeni ensimmäistä kertaa kunnolla puolalaisessa kaupassa.
Olen jostain syystä tähän asti ajatellut, että pierogit voivat olla vain suolaisia. Kaivettuani paketin kuitenkin tänään kaapista sain todeta, ettei näin näemmä välttämättä ole, vaan pierogit voivat sisältää muun muassa mansikoita ja kermavaahtoa:
Päivällisestä ei siis tullut aivan sitä, mitä olin ajatellut, mutta mansikkaiset pierogit olivat ihan hyviä - ainakin jäätelöllä ja mustikoilla höystettynä.
Muutoin Puolaan kuuluu jälleen kerran aika suunnatonta väsymystä. Jotenkin viime viikko ei vain ollut parhaassa mahdollisessa balanssissa ja turhan monena yönä sänkyyn on tullut suunnattua aivan liian myöhään mitä kummallisimmista syistä.
Väsymyksen parhaimpia puolia on kuitenkin, että väsynenä energiaa ei riitä turhuuksiin, vaan niin ajattelussa kuin tekemisessä keskittyy olennaiseen. Tänään tulin pitkästä aikaa lähteneeksi päämäärättömälle vaellukselle, päätyen lopuksi pariksi tunniksi seikkailulle metsän siimekseen.
Tennarit eivät varmasti olleet paras valinta kapuilla poluttomilla rinteillä, farkut järkevin asuste juoksennelle aurinkoisena päivänä. Tukassakin saattaisi olla vähemmän roskia ja risuja, jos epämääräisissä ryteiköissä seikkailun sijaan malttaisi pysyä polulla. Mutta ehkä juuri se suunnittelemattouus ja huolettumuus tekivät retkestä niin ihanan virkistävän.
Rakastan puiden väleistä heijastuvan iltapäiväauringon säteitä. Minkä lisäksi muutenkin, jatkuvien sadekuuroisten päivien jälkeen, tuntui ihanalta viettää iltapäivä vaihteeksi auringon alla.
Päivällisestä ei siis tullut aivan sitä, mitä olin ajatellut, mutta mansikkaiset pierogit olivat ihan hyviä - ainakin jäätelöllä ja mustikoilla höystettynä.
Muutoin Puolaan kuuluu jälleen kerran aika suunnatonta väsymystä. Jotenkin viime viikko ei vain ollut parhaassa mahdollisessa balanssissa ja turhan monena yönä sänkyyn on tullut suunnattua aivan liian myöhään mitä kummallisimmista syistä.
Väsymyksen parhaimpia puolia on kuitenkin, että väsynenä energiaa ei riitä turhuuksiin, vaan niin ajattelussa kuin tekemisessä keskittyy olennaiseen. Tänään tulin pitkästä aikaa lähteneeksi päämäärättömälle vaellukselle, päätyen lopuksi pariksi tunniksi seikkailulle metsän siimekseen.
Tennarit eivät varmasti olleet paras valinta kapuilla poluttomilla rinteillä, farkut järkevin asuste juoksennelle aurinkoisena päivänä. Tukassakin saattaisi olla vähemmän roskia ja risuja, jos epämääräisissä ryteiköissä seikkailun sijaan malttaisi pysyä polulla. Mutta ehkä juuri se suunnittelemattouus ja huolettumuus tekivät retkestä niin ihanan virkistävän.
Rakastan puiden väleistä heijastuvan iltapäiväauringon säteitä. Minkä lisäksi muutenkin, jatkuvien sadekuuroisten päivien jälkeen, tuntui ihanalta viettää iltapäivä vaihteeksi auringon alla.
Kotimatkalla kävin ostamassa parin korvatulppia. Seuraavaksi suunta kokeilemaan, onko niistä nukkumiseen mitään apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti