Tehokkaasti ilmastoidun toimiston suurimpana haittapuolena on, ettei töistä lähtiessä osaa yhtään sanoa, kuinka kuuma tai kolea ilma odottaa oven ulkopuolella. Tänään, parin hieman syksyisemmän päivän jälkeen sää oli tänään taas yhtä kesää, ja tajusin jo pari korttelia poljettuani, että pitkän housut ovat aivan liikaa.
Tänään työpäivän jälkeinen pyöräily kuljetti Oliwan kautta Przymorzeen, jossa pysähdyin lopultakin käymään kauppakeskus Galleria Przymorzessa (kyllä - sana galleria herättää minussa edelleenkin usein aivan muita mielleyhtymiä kuin loppumattoman paletin kauppoja. Viimeksi sunnuntaina ehdin olla sen pienen tovin positiivisesti ihmeissäni, kuinka paljon Poznanissa panostetaan taiteeseen, kunnes sisäänastuminen palautti todellisuuteen). Ei siis sillä, että tässä Galleriassa olisi sinänsä mitään erityistä. Olen vain nähnyt siitä jatkuvasti tienviittakylttejä ja mainoksia, polkenut lukuisia kertoja ohi tietämättä, mistä paikasta kyse, kunnes sitten tänään palat loksahtivat yhteen. Yksi plus yksi on kaksi.
Huiman ostostelun (pyöränkellon ja -lampun, wohai!) aikana mieleeni palasi erään kaverini kanssa käyty viesteily, jossa aiheena oli, kuinka pienillä asioilla voi hiljalleen tuoda arkipäiviin lisää hyvää, kaivattua fiilistä. Sen sijaan, että kerralla koittaisi muuttaa kaiken, muutoksen voi aloittaa pienestä: uusi kahvila, pieni juttutuokio, kävely puistossa, hyvä kirja, leipominen - oikeastaan mikä tahansa.
On pelottavaa huomata, kuinka jumittunut oma pää tiettyyn 'järkevään' arkirytmiin on. Sen sijaan, että todella menisi virran mukana ja antaisi maailman näyttää kaikki ihmeensä, niin ainakin itse huomaan aivan liian usein kieltäväni itseltäni tuon tilan, johonkin järkevään vedoten. Järkeilyjen lista on loputon: työpäivän jälkeen on niin väsynyt, että on levättävä jaksaakseen seuraavana. Pyykit pitää pestä, ruokaa seuraavalle päivälle kokattava. Hoidettava joku tärkeä, sovittu asia. Liikuttava, jotta pysyisi kunnossa eikä paisuisi. Mentävä ajoissa nukkumaan, jotta jaksaisi seuraavana päivänä töissä.
Aina välillä on toki niitä päiviä, jolloin on todella pysähdyttävä tekemään ruokaa tai pesemään sukkia, kun niin jääkaappi kuin sukkalaatikko huokaavat tyhjyttään, mutta paikka paikoin niihin jää liiaksi kiinni. Järkevältä ja tarpeelliselta kuulostava toiminta saattaakin olla vain pakopaikka, tapa pitää itsensä kiireisenä, jottei joutuisi kohtaamaan sitä, mitä todella haluaa. Järkyttämään tasapainoa ja elämänrytmiä, jossa meidät on opetettu elämään.
Eilen oli se päivä, jolloin oli aika jyskyttää pari koneellista pyykkiä matkalaukun käytyä tyhjäksi. Päivä, jona keho ja mieli tarvitsivat oikeaa, rehellistä unta. Keho venytyksiä auetakseen edes vähän erinäisistä lukoista. Tänään sen sijaan tunsin, että on tehtävä toisin - tehtävä ja liikuttava saadakseen taas uutta virtaa.
Kauppakeskuksessa iskeneestä hetkellisestä mielijohteesta poljin hakemaan bikineitä ja pyyhettä. Pysähdyin pizzeriassa ja pian poljin kohti rantaa pizzalaatikko tarakalla. Missäänhän ei ole sanottu, ettei päivällistä voisi nauttia rannalla.
Jälkiruoaksi päätin liittyä rannalla pyörineelle zumba-tunnille. Järkevä puoleni koitti tovin herjata, että heti ruoan jälkeen on aivan liian täynnä zumbatakseen, mutta päätin uhmata kieltoa ja kokeilla. Tällä hetkellä pomppiminen hiekassa tuntuu hurmaavana lihasjumituksena jaloissa.
Illan päätteeksi jätin viimeisetkin järkevyyden rippeet rannalle ja suuntasin uimaan. Aivan liian usein merenrannalla päähän jää enemmän tai vähemmän järkevyyttä - pahimmillaan veteen kahlaa vain reittä myöten, sillä muuten bikinit ja pyyhe kastuvat. Tai jos uskaltautuu kokonaan veteen saakka, katsoo vain rannalle, sillä pelkää tavaroiden muuten katoavan. Tai vähintään pitää pään pinnalla, sillä muuten hiuksiin menee suolaa ja niitä saa olla pesemässä. Mutta ei. Tänään meressä ei ollut tippaakaan järkevyyttä. Ja kuinka taivaalliselta se tuntuikaan.
Olen asunut samaisen meren ääressä liki kuusi vuotta. Silti koskaan ennen ei ole tuntunut yhtään niin luonnolliselta lähteä työpäivän jälkeen rannalle uimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti