Viime viikonloppu kului hieman uudenlaisissa merkeissä: Gdanskissa oleilun sijaan tulin perjantai-iltapäivänä hypänneeksi junaan ja matkanneeksi 500 kilometrin päähän Kostrzyn nad Odraan Woodstock-festivaaleille. Retki, joka päätyi olemaan aikamoinen kokemus.
Perjantain aluksi ajoin junalla 200 kilometriä harhaan ja pääsin kokemaan elämäni pisimmän taksimatkan kahden samaisen virheen tehneen slovakialaisen kanssa. Kolme tuntia myöhemmin jäimme taksista pimeän metsätien päähän. Pimeää tietä kohti musiikkia kulkiessa ehti muutaman kerran miettiä, minne oikein on tullut lähdettyä. Mutta lopulta tie päättyi valon ja musiikin täyttämälle festarialueelle. Karusellin valoista löysin ystäväni vuosien takaa. Kaikki on taas kunnossa.
Tästä eteenpäivä reilu päivä kului aivan toisessa ulottuvuudessa. Metallia, ska'ta, sambakulkueita, joogatunteja. Hare krishna -karkelot, mutapainia. Kauppakatu, ruokakojuja, olutta neljällä zlotylla. Ja ne 750 000 muuta aivan yhtä pölyistä ja riemulla, rauhalla ja rakkaudella täyttynyttä ihmistä levittäytyneenä metsiin, nurmikoille, keikkalavoille, loputtomiin jonoihin. Jotain aivan käsittämätöntä.
Ska-P perjantaiyössä / Sambakarnevaalit lauantaiaamussa
Kaikesta uudesta ja erikoisesta huolimatta tuntui myös aika mahtavalta kellahtaa lauantai-iltapäivänä ystäväni kanssa nurmikentälle makaamaan ja jutella ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen samassa tilassa, kaikessa rauhassa. Vaeltaa lauantain viimeisen keikan pauhatessa telttojen täyttämään pimeään metsään katsomaan tähtiä. Nukkua aivan liian vähän keltaisessa teltassa pelkällä joogamatolla, pestä hiukset jääkylmän vesihanan alla.
Jos tällä reissulla jotain tuli opittua, niin mieleen tulee ainakin kolme asiaa:
1. Jos joskus suuntaat Woodstockiin, matkusta Kostzyn Wielskopolskin sijaan Kostrzyn nad Odraan
2. Jos joskus lähdet Woodstockiin, lähde matkalle ilman kiirettä paluusta
3. Jos kohta 2 ei onnistu ja joudut hyppäämään tiettyyn junaan ehtiäksesi perille, ole juna-asemalla ajoissa
Sunnuntainen paluumatka ei siis myöskään mennyt aivan kuten Strömssössä, vaan onnistuin missaamaan ensimmäisen junan tultuani asemalle aika viime hetkillä ja tajuttuani vasta junan lähtöminuuteilla, että miun ja lähtölaiturin välissä oleva ihmismassa odottaakin Gdanskin junan sijaan pääsyä puolen tunnin kuluttua lähtevään Berliinin junaan. Onneksi lippukassalta sai ostettua kolmannen junalipun sille viikonlopulle. Ja kahta tuntia myöhemmin laiturin kautta pääsi Poznanin junan lattialle, parin tunnin vaihdon jälkeen vielä viimeiselle etapille Poznanista kohti Gdanskia.
Onneksi puolalaisissa junissa on tunnelmaa.
Gdanskin päässä päivät jatkavat kulkuaan. Parina viime aamuna ilmassa on ollut jotain syksyistä -- päivien ja iltojen aikana kaupunki on hukkunut hurjien ukkoskuurojen alle. Töissä on ollut hauskaa, mutta iltaisin kotiin saavuttua tuntuu edelleen vähän ontolta ja hukkuneelta. Mutta ehkä pala palalta arkikin asettuu uomiinsa.
Nyt siirryn toteuttamaan viikon muhinutta suunnitelmaa ja muutan tilapäisesti työkaverini luokse tämän ollessa Suomessa. Toiveena saada vähän enemmän omaa tilaa ja aikaa etsiä puuttuvia palikoita. Mielenkiinnolla katsoen, kuinka retkellä käy.
Näihin tunnelmiin, hymyjä ja haleja loppuviikkoon. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti