Tänään oli vihdoin se päivä, jona ostin pyörän.
Ensimmäisen ajon perusteella vielä pitäisi käydä hommaamassa kello ja pari lamppua. Ei sillä, ettei itse ilman niitä näkisi ja kuuluisi, mutta silloin tarvitsisi ehkä vähän vähemmän pelätä jäävänsä jonkun toisen alle. Ja vielä toinen lukko, sen sentinpaksuisen terästangon lisäksi, jotta pyörän todella uskaltaa jättää pihalle odottamaan seuraavaa tapaamista.
Vaihteettomassa ja natisevassa pyörävanhuksessani Helsingissä oli oma tunnelmassa, mutta kevyessä rungossa, 21 vaihteessa ja jousituksessa on jotain ihan toista. En edes muistanut, että pyörällä pääsee noin kovaa. Sitä ennen voisi olla paikallaan palauttaa mieleen, miten ne käsijarrut taas toimii.
Silti pyörässä on ehkä parasta, että matkan rannalle taittaa vartissa. Lämpimän auringonlaskun tunnelmiin, makoisia unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti